Koska eilen oli ensimmäinen tunti, tuumin jotta olisi aiheellista pistää tänne aihe sille.
Aloittelijoita kun tuntuu tulevan lisää koko ajan.
Itse tykkäsin aivan älyttömästi. Vaikeinta oli kun oli kuvitellut ennen tuntia kuinka se menisi,
ja joutui tajuamaan, että ei se nyt mene niin (perfektionisti). Pää käski toista ja kroppa EI halunnut totella.
Ja yleensä en ujostele laisinkaan tuon lantion/ takapuolen keikutuksen kanssa jos olen
esimerkiksi tanssimassa. Nyt vain iski aivan järkyttävä ujostelu päälle .
Ehkä se siitä.
Kysynkin teiltä te taitavat tankoilijat, kuinka ensimmäinen tuntisi meni?
Jos vaikka itseluottamus antaisi merkkejä elämästä , kun se tajuaisi ettei ihminen ole tankoilija syntyessään,
vaan siihen pitää oppia, enkä ole ainoa jonka oikea jalka pistää hanttiin.

Kiitos muuten vielä Annikalle hauskasta tunnista .

Olin ihan kauhea pökkelö. Jännitti niin ettei rmikään liikkunut mihinkään. Tuntui että mitään lihaksia ei löydy mistään, kaikki hiertää eikä muuten vaan onnistu. Eka tunti oli kaiken kaikkiaan ihan hauska, mutta olo oli kauhean nolo. Tankotanssi on kuitenkin yks niitä harvoja asioita joista oon innostunu ihan tosissani - vaikka eka tunti tuntuikin nololta. Ehkä tää kertoo vaan mun kasvusta ihmisenä, mutta kylllä mää uskon, että lajissakin on vikaa.

Hauska aihe!

Ekalla tunnilla kävin helmikuussa RTP:llä ja olin oottanut sitä ihan intopinkeänä joku kolme viikkoa. Sillon ei vielä kauheesti tunkua ollut tunneille, niin en ollut ees varannut paikkaa, kunnes tajusin paikan päällä et niinkin ois voinut käydä että tunti on täynnä tai liian vähän ihmisiä, että sitä ei järjestetäkään.. Noh kuitenkin, tunnilla oli joku 5 ihmistä ja perusspinnien kanssa oli melko lailla takomista, ranteet hinkkautui niin että nahka oli rullalla ja vesikelloja tuli sormiin ja hartiat ihan jumissa. Hienointa oli että tangolla istuminen ja seisominen onnistui jo ekalla tunnilla ongelmitta ja sain intoa, että ehkä minä jotain vielä opin. Kaiken kaikkiaan tunti täytti kaikki ennakkoluulot ja vähän ylittikin. Paikat oli kipeenä seuraavat kaks viikkoa, jolloin menin toisen kerran RTP:lle muusta syystä Hkiin mennessäni.

Näin muuten viime yönä unta, että olin ihan huippu polettaja! Mikä ikävä pudotus taivaalta takaisin maanpinnalle, kun tajusin että ei.. se olenkin ihan vaan minä, basic spinner.. Ja viimeinen tankoilutuntikin jäi väliin ja tolla omalla 50mm on niin vaikee nykyään tehdä ja ja... Mä tästä lopetankin moi.

Just eilen avauduin yhdelle tutulle ekoista tankoilukokemuksistani kun tämä oli luonani tutustumassa ensi kertaa tankoiluun ja tuskaili sitä kuinka hankalaa hommaa peruspyörähdyksetkin on.

Muistan että ekalla tunnillani en tosiaan päässyt edes yhtä kokonaista pyörähdystä tangon ympäri. En tajunnu miten homma oli niin sairaan vaikeeta kun se näytti niin kevyeltä ja helpolta. Mut niinhän se yleensä on et se mikä näyttää helpolta, ei sitä tosiaankaan ole.
Mulla meni varmaan kyllä koko tunti semmoseen ähellykseen, etten hirveesti kelaillu että oompas nolon näköinen kun tässä väännän. Lähinnä vaan ärsytti kun ei mikään sujunu ja siitä tuli semmosta taistelutahtoa et piru vie kyl mä viel joku pv nää opin!
Muistan myös kuinka aluks sattu ihan hirveesti jokapaikkaan. Nahat rullalla käsistä ja reidet huus hoosiannaa. Mut näin vuoden epäsäännöllisen tankoilun jälkeen ei perusliikkeet enää satu, uusia kokeillessa kyllä kirpasee aina. Mut sekin asia korjaantuu sitämukaa ku oppii tekemään oikeella tekniikalla.

Nyt kun oma tanko saapui olisin halunnu heti yhdessä yössä muuttua supertankoilijaksi, mut ei tässä hätäilyt auta. Sujuvaksi ja taitavaksi oppii vaan tuhansilla ja taas tuhansilla toistoilla. Et ei tää harjottelukimara ihan heti kesken lopu!

Oon tätä samaista aihetta tässä ajatellut lähiaikoina kun jotakuinkin vuosi sitten tuli tää homma aloitettua.

Mä olin kyllä kaukana taitavasta ensimmäisellä tunnilla, ainut pyörähdys minkä taisin saada sujumaan muutaman kerran oli back hook, ihan perus palomies tuotti niin suuria ongelmia. Karuselli oli myös toivoton, tulin samantien polville ( ja muuten kuuluvasti!) kun jalat nostin maasta ylös. Suurin ongelma oli varmaan puristusvoiman puute 50 mm tangolla. Istuminen ja seisominen sen sijaan sujuivat hienosti aivan kuten cherrielläkin Korkeasta kipukynnyksestä lienee apua sekä jalkojen liimaihosta Kropan käyttöä on kyllä oppinut, esim. ajattelin että bodyrolleista ei tule ikinä sulavan näköisiä minun tekemänäni..
Ensimmäisen tunnin jälkeen olinkin niin innostunut jo, että tilasin seuraavana päivänä oman tangon ja siitä se sitten lähti

Onneksi mulla on tallella vuoden takaisia videoita treenaamisesta, niitä on tosi hauska katsoa + niistä huomaa kehityksen.

Oih, paha mennä sanomaan, kun olin ekalla tunnillani vasta kun olin jo opettanut itse ja tokiolainen Lu Nagata piti vierailevan opettajan tunteja studiolla! Itse asiassa ekalla varsinaisella tunnillani olin aika yllättynyt, kuinka hyvin se meni. Itse liikkeet oli ihan erilaisia kuin mihin oli tottunut, joten tekninen toteutus ei sen tunnin aikana niissä vielä oikein loistanut. Mutta kun edelliset kokemukset liikuntatunneilta oli joko jotain rauhallista kuten joogaa tai sit suoraan yläasteen jumppatuntien traumat vielä taustalla.

Kun mä aloitin oppiminen tuli lähinnä sattuman kautta, n. reilun vuoden tanssittuani näin ensimmäistä kertaa pari Fawnia Mondey:n tanko-DVD:tä, jolloin alkoi ekaa kertaa iskeä oivallus, että tangollahan voi oikeesti tehdä aika kaikenlaista. Mutta nekin DVD:t on nykymaailmassa jo suppeita, ja siirtyivät melko lailla suoraan jostain staattisista auringoista handspringeihin - ei ihan sujunut, saihan ne sen näyttämään helpolta!

Mutta esim. tangolla istunnan opin itse oikeasti aivan sattuman kautta kauan ennen kuin tajusin, että youtubesta voisi etsiä lisää tanssivideoita Fawnian DVDeiden tueksi. Takanoja nilkat ristissä tuli istunnasta layouttiin edetessä vahingossa, perusinvertin opin muilta tanssijoilta. Aluksi olin ainoa jolla oli ylipäänsä mitään mielenkiintoa oppia jotain karuselleja tai muita vaikeampia spinnejä, joten niiden kanssa tappelin sitten itsekseni aina kun oli ylimääräistä aikaa. Eipä olisi silloin uskonut, missä on muutaman vuoden päästä.

Tosi hyvä aihe itse asiassa. Pahastuuko kukaan, jos printtaan tämän studion seinälle? Musta on niin kauhea sääli kuinka monet luovuttaa heti jo parin tunnin jälkeen kun ei se ollutkaan niin helppoa, kuin kuviteltiin. Eikä siinä paljon auta jos mä itekseni siellä sanon että ei kukaan ole seppä syntyessään, tulee vaan jotain mutinaa takas että hyvähän sun on sanoa!

Onpas helpottavia kommentteja.

Mä olin myös ihan käsittämätön pökkelö ekalla tunnilla, sitä yhtä ainuttakaan pyörähdystä ei saanut tehtyä eikä muutenkaan homma näyttänyt yhtään niin sulavalta kun olin kuvitellut sen ekalla tunnilla näyttävän.
Päällimmäisenä on jäänyt mieleen kipu ja hiertymät!
Mä oon samanlainen liimaiho kun näköjään moni muukin täällä ja istumiset ja seisomiset onnistui jo ekalla tunnilla, mitä nyt kipeää teki. Mutta eipä oo kaikilta onnistunut ekoilla kerroilla ne, että näemmä jotain kehuttavaa on itsestä vaikka vieläkin puolen vuoden jälkeen tuntee välillä olevansa niin auttamattoman kankea ja epäsulava.

Hyvä aihe!

Mä menin ekalle tunnilleni Australiassa ylimielisenä ja nenää pitkin katsellen. Olin päättänyt kokeilla kaikkea mahdollista kun nyt ulkomailla olin, ja tätä lajia oli hehkutettu niin ettei siltä voinut välttyä. Mutta ennakkoluulot mulla oli erittäin kovat ja voi sanoa, että ellen olisi ollut niin tajuttoman kyllästynyt punttisaliin ja aerobicciin, en olisi tuonne päätynyt. Mutta latinotanssien vastapainoksi halusin jotain yläkroppatreeniä ja siksi menin.

Alkulämmittelyihin kuuluvien lantionpyöritysten ajan kattelin vielä tietäväisenä ympärilleni ja mietin että niin just, tällasta tää just on, pelkkää ketkutusta. Mutta jo ihan ensimmäisen eli front hook -spinnin harjoittelun aikana jäin koukkuun (no pun intended )! Siis välittömästi. Ja siitä se sitten lähti. Oli niin makeeta kun ensin oli täysin seinä vastassa, mikään ei toiminut niinkuin piti, ja sitten kohta lähti ihan vähän sujumaan. Ja sitten taas hiukan enemmän. Ja enemmän...no, kaikki te tiedätte millasta se on!

Mulla ei oo todellakaan mikään liimaiho ja niinpä istumiset ja seisomiset oli yhtä luisua vaan aluks. Ja yläkropan heikkous ja keveys alakroppaan verrattuna on aina olleet ongelma. Mä en oo mikään urheilijakroppanen ollut koskaan joten mulla on mennyt tämä kolme vuotta kerätä riittävästi voimaa kaikkiin liikkeisiin. Mutta onnistui se lopulta!

Joo hyvä idea laittaa studion seinälle!

Itselläkin välillä tullut sellasia ketutuksen puuskia, että oon meinannut heittää tuolla tangolla parvekkeelta keihästä naapurin ikkunaan. Siinä vaiheessa aina tarvii jonkinlaista potkua persuksille, yleensä se onnistuu osoitteessa www.youtube.com. katsellessa muiden videoita ja sitten kenkutuksen voittaakin kamala halu tulla joku päivä yhtä hyväksi! Mutta sitähän tankoilu parhaimmillaan/pahimmillaan on, hirvittäviä vastoinkäymisiä ja lopulta itsensä ylittämistä.

Ei mua ainakaan haittaa että tulostat, hyvä vaan jos auttaa muitakin ku vain mua .
Mulla oli eilisellä tunnilla kans sama se että jossain mielen sopukoissa nolotti, kun
ei mennyt niinkuin piti, mutta sitten nauratti samalla aivan julmetusti. Halusin vain niin kovasti
osata HETI.
Palomiehessä mun jalat meni koko ajan väärinpäin ja niissä missä pyörähdettiin, kädet
meni aivan ihmeellisesti. Oli kyllä pakko myöntää itselle että tätä en osaa automaattisesti vaikka
kuinka haluaisin.

Tänään on mitä oudoin lihas ollut kipeä, nimittäin se joka on peukalon juuressa!
Hauiksissa jonkin verran arkuutta voimaa käyttäessä ja jaloissa mustelmat. Hassu juttu sinänsä,
salilla käydessä kaipaan seuraavana päivänä tuota lihasten arkuutta, jota ei koskaan tule .
Typerää .

Mä olin joskus viime tammikuun loppupuolella ekalla tunnilla RTP:ssä. Oli joku Marian aamutunti, jonne paikalle ei ilmestynyt kuin minä ja yksi kaverini. Mun kokemus sinällään taitaa erota monesta muusta siinä mielessä, että eka tunti oli aivan ihana. Tehtiin muutamia peruspyörähdyksiä ja kokeiltiin tangolla istumista ja seisomista ja kaikki onnistui heti! (Ja seuraavana päivänä oli paikat niin kipeenä ja mustelmilla, että ei mitään rajaa )Luojalle kiitos onnistuneesta ekasta tunnista, koska jos olisi ollut ylitsepääsemättömiä hankaluuksia, niin tuskin olisin seuraavalla viikolla mennyt enää uudestaan ja pakottanut Maria mukaan ja olisi nyt ihanan titaanitangon omistaja. Mä oon aivan liian kärsimätön harjoittelemaan perusjuttuja kovinkaan kauaa...

Harmittaa kyllä, että mun kaveri, joka oli tunnilla mukana, ei saanut juonesta kiinni tunnilla ollenkaan ja sen harrastus jäi sitten siihen... Eikä usko, vaikka kuinka oon sanonut, että monilla eka tunti on aivan kamala...

Mulla samanlaiset, erittäin positiiviset kokemukset ja onnistumisen elämyksiä heti ensimmäisellä tunnilla, kuten Ninallakin. Eka tuntini siis RTP:llä tammikuun lopussa ja olin kyllä alusta asti täysin myyty! Tanssitaustasta ja punttitreenistä oli selkeästi hyötyä...

Ensimmäinen tuntini oli RTP:ssa lokakuun lopulla. Yritin saada kahta kaveriani mukaan, mutta turhaan. Molemmat olivat kiinnostuneita lajista, mutta toinen ei uskaltanut tulla ja toisella oli rahapula. Päätin mennä sitten itsekseni. Ajattelin, että olen viimeinen ihminen kenelle tankoharrastus sopii. En ole ketterä, en notkea ja lihasvoimani on lähes olematon. Halusin kuitenkin kokeilla edes kerran lajia. Ensimmäisistä spinneistä jäin koukkuun lajiin. Odotusten mukaan olin todella kömpelö ja kaikki liikkeet meni lähinnä "jotenkin sinnepäin". Yllätyin kuitenkin, että jotku liikkeet oikeasti onnistuivat edes jotenkin enkä lentänyt tangolta alas. En ole kovin perfektionisti. En vaadi itseltäni muuta kuin, että viihdyn lajin seurassa ja minulla on hauskaa. Sitä se todellakin oli!! Hymyilin koko tunnin kuin hangon keksi. Tankotanssi on todella palkitseva laji. Tuntuu, että mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän myös kunnianhimo kasvaa. Sitä haluaa osata enemmän ja paremmin.

Ja mitä niihin kahteen kaveriini tulee niin molemmat odottava, että pääsevät kokeilemaan tankoani, kun vihdoin saan sen. Ehkä hekin rohkenevat tulla sitten tunneille.

Hauska aihe tosiaan! Olen monesti muistellut sitä ensimmäistä tuntia, kun ei tiennyt vielä mitään lajin vaativuudesta. Olin jo etukäteen päättänyt tykätä lajista ja olin niin innoissani kun vuosi sitten pääsin RTP:lle ensimmäistä kertaa tunnille. Ensinnäkin mulla oli ihan vääränlaiset vaatteet, kun oli pitkät housut, jotka oli revittävä ylös saakka. Muistan, että alussa pyörähdykset ei olleet lähellekään niin hankalia kuin tangolla istumiset, jotka sattui NIIN paljon, ettei tosikaan. Mietin silloin, että kuka siellä ylhäällä ylipäätä voi tehdä yhtään mitään... Mutta seuraavilla kerroilla helpotti paljonkin. Edelleenkin nuo tangolla istumiseen liittyvät temput ovat minulle ehkä hankalampia. Se on varmaan ruumiin rakenteesta ja fyysisistä ominaisuuksista kiinni.

Olen samaa mieltä siitä, että on todella hyvä idea kuvata treenejä aina silloin tällöin, koska siitä huomaa, kuinka paljon on aloittamisen jälkeen kehittynyt! Ihania kokemuksia on kyllä kertynyt tämän alkunihkeyden jälkeen

Ensimmainen tunti oli kahdeksan vuoden riekkumisen jalkeen.
Ei siina kummosempaa kuin koreografia oli vaikeaa hahmottaa koska itsekseni keskityn vaan trikkeihin, en tanssillisuuteen.

Joo hyva idea laittaa studion seinalle naita kokemuksia!