mä ainakin uskallan irrottaa kädet vaan 45 mm tangolla. kotona ei tuu yhtään mitään paksummalla.

Mä sanoisin, että tee niinkuin susta varmalta tuntuu, ja sitten rupee vasta hoimaan sitä kohtaa. En nykyään juurikaan tee polvitakanojaa, ehkä se pito mullakin oon tussa polven vieressä, mutta sen tiedän että pakko on pitää jalat visusti kiinni.

Ok, kokeilen sitten sen mukaan miltä hyvältä tuntuu, niin pääsen edes kunnolla siihen takanojan tuntumaan Nyt vaan parantelen lihakset ja ihon kuntoon ensin, ja kokeilen sitten ajan kanssa.

Täällähän olikin jo keskustelua tästä, ihanaa! Pääsen avautumaan. Harjoiteltiin tänään tunnilla tuota polvitakanojaa ja olen vieläkin aivan järkyttynyt Kerran uskalsin sen tehdä niin että ohjaaja oli siinä ihan vieressä ja tuki selästä ja se meni ihan hyvin mutta silti tuntui aivan kauhealta. En uskaltanut enää sen jälkeen kokeilla sitä uudestaan ja pelkäsin koko loppuajan muiden puolesta, pyöri vain päässä sellainen kauhuskenaario kun joku tipahtaa tangolta niskat edellä.. hyi. Nyt olen kyllä alkanut jo epäilemään että menenkö enää jatkokurssille, en vain ole valmis tuollaisiin pää alaspäin tehtäviin juttuihin enkä kyllä tiedä olenko jatkossakaan.. Nyt on aivan traumatisoitunut olo Taidan olla nössöjen nössö.

Mulla oli ihan sama fiilis joskus et uskaltaako sitä oikeesti olla pää alaspäin. Mulla on ihan sikana auttanu se että, joku on varmistamassa ekoilla kerroilla ja sit ku tuntuu varmalta niin kokeilee vasta yksin. Ja mitäänhän ei oo pakko tehdä jos siltä tuntuu, mutta kokeilemalla siihen vaan tottuu

Et oo mikään nössö, Ainolivia! On ihan tervettä pelätä ylösalaisin roikkumista. Takanoja oli ainakin musta erityisen pelottava liike. Toisaalta mä kyllä pelkään esimerkiksi kuperkeikkoja ihan hirveästi edelleen. Takanojaa en enää pelkää tehdä itse, mutta voi elämä, miten mua välillä tunnilla pelottaa toisten puolesta! Oon joitain kertoja käynyt tukemassa jotain vieruskaveria, kun oon pelännyt jonkun puolesta niin kamalasti. En mä kyllä tajua, miksi mä joidenkin toisten puolesta pelkään niin paljon. Ei kai kukaan oikeasti irrottais käsiä ennen kuin on siitä pidosta ihan varma.

Ihanaa kuulla että muitakin pelottaa! Se vain jotenkin tuli niin puun takaa, luulin ettei näin aikaisin alettaisi harjoittelemaan noita. Mutta tunnin jälkeen kun juttelin ohjaajan kanssa niin sain hyvän neuvon kokeilla tuota polvitakanojaa ensin aivan tuolla maan rajassa, että kun kallistuu taaksepäin niin selkä osuu maahan.. sitä yritin kotona sen pari kertaa mitä iho antoi enää myöten ja vähän helpotti Mutta tuntuu se tosiaan aika hurjalta olla pää alaspäin. Ja vielä niin että kädet ei ole tangossa kiinni, luulen että se on mulle se isoin juttu tuossa hommassa :S

Mä olin takanojan kanssa aivan hädissäni ja pitkään. Mua jeesasi se, että polvitakanojassa otin kädellä kiinni ristitystä jalasta ja nilkkatakanojassa nappasin mahdollisimman pian kiinni tangosta pepun alta. En tiedä kuinka paljon apua näistä oikeasti olisi jos pito lähtisi, mutta henkinen tuki riittää aika pitkälle

Luottamusta asentoon lisäsi sekin kun Jenni joskus täsmensi tunnilla polvien suoruutta: niin suoraksi, että niitä voi kääntää toisiaan vasten. Kummasti lisääntyy pito

Mutta kyllähän tunneilla näkee näitä, jotka irroittavat kädet ennen kuin pito on kohdillaan, ja tulevat sitten alas. Ja me säikyt saadaan siitä ikuinen trauma (ja saattaahan niille itselleenkin käydä jotain...)

En tiedä onko tästä ollut apua, mut ite oon totutellut pää alaspäin olemaan lintsillä härveleissä! Eka on hirvittänyt, mutta loppujen lopuksi on ollut ihan hirmuhauskaa. Sama tangolla tehtävissä liikkeissä. Ylösalaisin oleminenhan on hauskaa!
Mua on kans auttanut paljon se, että ekaksi on tehty liike opettajan avustuksella, eli ope pitää kiinni kintuista ja varmistaa ettei mitään satu. Siinä olen parhaiten hahmottanut liikkeen ja miten siellä pysytään ja tajunnut ettei se niin kamalaa olekaan. Siinä pitää vaan luottaa opettajaan. Mulle oli helpompi tehdä eka polvitakanoja, kun siinä saa jalasta pitää kiinni. Ihan kuin siitä sais varmuutta, ettei tipu!

Rohkeesti vaan! Ajattele kuinka hyvältä sitten tuntuu, kun päihität pelkosi Etene toki omalla vauhdilla ja rauhassa. Ei oo mihinkään hoppu.

ps. Mäkin pelkään kuperkeikkoja! Enemmän kuin tangossa tehtäviä pää alaspäin liikkeitä :S Outoa..

Kyllä minä nyt päätin ottaa pelosta vallan ja ilmoittauduin sille jatkokurssille! Harjoittelen nyt tuota polvitakanojaa aika matalalla ja niin että otan tuosta ristityn jalan nilkasta kiinni, sitten kun tuntuu varmalta niin ehkä uskallan korkeammalleja joskus hamassa tulevaisuudessa ehkä ilman tuota toista kättä

Ja paljon tyynyjä alle Tekee ihmeitä, kun on kunnon pehmusteet henkisenä tukena. Muutama kerta ja niitä ei enää tarvitsekaan

Minulle on kaikki pääalaspäin keikkuminen ollut myös kauhistus. Takanojan aloitin lattiatasolta ja siitä pikkuhiljaa ylemmäs ja lopulta korkeelta (jättipehmusteiden kanssa). Perus invertti oli siltikin paljon pahempi kuin takanoja...