Näyttäis olevan melko yleinen ratkasu, et jos joku homma ei onnistu, niin perustaa siitä foorumille topikin ja johan lähtee hommat nousuun Päätinpä nyt kokeilla...

Siis. Monestihan on nii, että uusia liikkeitä opetellessa pitää hallita tekniikka ja joo olla riittävän vahva mut sitten pitäis vielä Uskaltaa yrittääkin. Henk.koht. koen tän kaikista hankalimmaks vaiheeks, anyone?
Ni aattelin että jos nyt muitakin arkajalkoja löytyy niin tänne vois vuodattaa et iik apua pelottaa ja sitte mahollisesti asiasta jo ylitse päässeet vois antaa neuvoja ja rohkaisua.

Mie alotan. Miulle on kaikki "selän päälle" tulevat jutut jotain nii kamalaa et meinaa itkettää ko vaan ajattelenki. Esim. tällä hetkellä vaikuttas olevan muodissa käsilläseisonnasta nostot, iguana deadlift ja kaikennäköset "Miia-henkiset" taivuttelut.
Näyttää tosi hienolta ja pelottaa niin perkuleesti. Tiedostan, että voishan sitä voimaakin olla reippaasti enemmän, muttako ei uskalla edes yrittää! Ja jos ei yritä, niin vähän huono se on hahmottaakaan mitään. Miulla tuntuu olevan joku kamala fobia, että jos taivutan selkää liikaa tai laitan sen päälle enemmän painoa, niin se naps vaan naksahtaa poikki. Miulla on kyllä usein alaselkä jumissa niin lihaksista ko selkärangastakin, mutta ei se ikinä oo poikki menny. En oo kovinkaan notkee, mikä varmasti lisää epävarmuuden tunnetta, mutta mitä muuta?
Neuvoja tai mitä tahansa otetaan vastaan, koska en pääse tästä yli!

Mä luulin, että mikään liike ei ole sellainen, että ei uskaltaisi edes yrittää, mutta mutta... Mulle suuri kynnyskysymys on kaikki, missä pitäisi tulla alas tangolta käsiseisonnan kautta niin, että maha tankoon päin eli siis pitäisi pudottaa ylhäältä paino käsille ja siitä sitten siirtyä jotenkin muka alas... Not gonna happen... Kaikkein kamalin on alastulo, jossa olisi tarkoitus olisi ensin avata jalat (sivuspagutyyliin) ja siitä laskea ne hienosti ja hallitusti alas... Toi päättyy joka kerta siihen, että saan paniikkikohtauksen ja jos yrittäisin yksikseni, niin romahtaisin tyylikkäästi alas. Mä en vaan USKALLA edes yrittää ja hieman ärsyttää...

No tulipahan avauduttua tästä.. Jos joku pysyi edes puoliksi kärryillä, niin pisteet siitä

mä oon täällä kotona yksin yrittäny harjotella niinkin "helppoa" juttua kun inverted crusifix.. no tunnen et saan jaloillani pidettyy kunnol ja on tunne et kyl mä täst pysyn mut en oo vieläkään päässy nenä vasten tankoa.. ku ei vaan uskalla!
sama on myös takanojassa.. ei vaan uskalla. :E

Maimi, ton selän kanssa uskaltamiseen auttaa ihan selkälihasten treenaus Rullaukset 45° penkissä, cobrat, flatbackit, mikä tahansa missä alaselkää ja syviä lihaksia vahvistettua. Kun selkä on vahvempi ja liikkuvampi on helpompi uskaltaa. Et kannattaa ottaa alaselän treeniä ihan muissa merkeissä vaikka iltavenyttelyihin mukaan, ei tartte olla mitään kauheen raskasta, kunhan saa sen selän liikkeelle ja pikkuhiljaa vahvemmaksi. Sit vaan aloittaa pienestä ja pyydä Astaa tai mua spottaamaan niin ei niksahda.

Mulla kammottaa se takanoja ku menin hölmö lukemaan ne jutut siitä halvaantuneesta britistä! Uskallan kyllä tehdä sen, mutta aina käsiä löysätessä se tulee mieleen. Siitä poistuminen kyynärnoja kautta aiheuttaa vähän samoja viboja ku maimiauilla. Tulee olo et selkä menee poikki. Ja käsiseisonnat. En luota mun käsiin. Eli supernössö, mutta omalla tahdilla, pikkuhiljaa.. Teen jos uskallan, jos pelottaa niin teen jotain muuta. Kokeilen kun siltä tuntuu.

Mäkin oo kovin säikky uusien liikkeiden opettelussa ja oisin varmaan oppinut monia juttuja paljon nopeammin, jos vaan uskaltais. Mutta nyt oon huomannu, että auttaa, kun opettelee uusia liikeitä mahdollisimman lähellä maata ja mielellään vielä patja alla. Tänään harjoittelin skorpparia ja jadea noin puolen metrin korkeudella. Sujui yllättävän hyvin, enkä tosiaan ois uskaltanu heti korkealla ilmassa.

Oon myös huomannu, että monet liukuu liikkeissä alaspäin ja oon itsekin alkanu tehdä sitä harjoitusmielessä. Kun omaa pitovoimaa voi säädellä ja pysymisen vastakohtana on alaspäin liukuminen hitaasti, eikä täysi pidon menetys ja putoaminen, tuntuu jotenkin turvallisemmalta..

Mä pelkään tehä toukkaa ihan hulluna Tosin asiaan varmaan vaikuttaa, et en ehkä saa tarpeeks pitoa säärille, kun ne koivet on vielä suorana, mulla on sitä pitoa aika paljon kans reisillä. Mut siitä en vaan uskalla lähtee työntään itteäni irti tangosta. Ei kyl ehkä oo tarpeeks voimaakaan, kun ei näitä läskejä niin helposti liikuteta.. Täytyy varmaan kokeilla kotona. Mä en ees luota siihen et Miia tai Laura saa musta pidettyä, jos päätän romahtaa turvalleni maahan. Miehen pitäis jo jaksaa Tää vaan on sellanen liike, että kiukuttaa niin paljon kun ei uskalla..

Oon nyt tankoillut reilun vuoden melkein puolitoista vuotta ja käyn jopa satunnaisesti tek3 tunneilla ja silti joka ikinen kerta kun menen tavalliseen perus inverttiin pelkään niin maan kamalasti. Kertaakaan en ole tippunut sieltä eikä oikeastaan edes pahemmin läheltä piti tilanteitakaan ole ollut mutta itsesuojeluvaisto pamahtaa pintaan samantien kun asetan kädet tangolle invertti asentoon. Sit hangataan käsiä takapuoleen ja uskotellaan hetki itelleen "ei tässä käy mitään onhan tästä ennenkin selvitty" ei se varmasti juurikaan ulkopuolelle näy mutta jokainen invertti on työn takana että uskallan.

Mut kyllä tämä laji silti on ihanaa ja heti helpottaa kun on siellä väärinpäin mutta se liikkeelle lähteminen on vaan niin karmeaa. Ja joka kerta kun tekee uusia liikkeitä pelottaa ihan kauheasti. Ja pahana on vielä etten oikeen osaa tehdä mitään jos opettaja tulee auttamaan. Tuntuu että meen ihan lukkoon ja en saa sitä vähääkään onnistumaan jos opettaja pitää kiinni. Mutta eteenpäin mennään ja pikkuhiljaa opitaan. ja onhan se kivaa joka kerta kun sen pelon voittaa ja on väärinpäin tangossa.

Olen harjoitellut toukkaa lähiaikoina ja erityisesti sitä, että saisi ns. yläasennossa tangon tiukasti kainaloon (onkohan tää siis forearm grip). Jotenkin en vaan uskalla viedä itseäni tarpeeksi lähelle tankoa, koska lantio on loppuasennossa niin kaukana tangosta ja pelkään että keikkaan siinä ympäri.

Takanoja on myös toinen pelottava liike. Välillä se tuntuu tosi varmalta ja välillä taas niin epätukevalta. Toivottavasti varmuus tämän kanssa lisääntyy ajan myötä.

Mun ongelma on taas UHKAROHKEUS! Kaikkee pitää kokeilla miettimättä asiaa sen kummemmin... Ja kyllä, oon tullut pari kertaa vauhdilla alas. Mä voisin ottaa teiltä vähän tuota varovaisuutta. Vaihtaako joku uhkarohkeuteen?

^Tää nyt on vähän OT, mutta vieläkin naurattaa se Death Lay-keskustelu (tässä kuva http://www.triagedesign.co.uk/wikipole/index.php5?title=Image:Deathlay.jpg ):
ts. Neiti Uhkarohkea ja Neiti Ylivarovainen keskustelee..

Em Kay: Mä oon aatellut kokeilla sitä Death Lay'tä.
Hemuliini: Oho! Mä en ikinä uskaltais!
Em Kay: häh? Miks? Sehän on varmaan ihan helppo, jaloilla vaan kiinni niinku supermiehessä ja sitten selkälihaksilla kroppa ylös.
Hemuliini: Mutta mitä jos jalkojen pito pettää? Siinähän tippuu suoraan alas ilman mitään mahollisuutta saada mistään kiinni. Kai sen takia sen nimi on DEATH lay.
Em Kay: Ai niin joo! Ei mulle ollut vaan tullut tommosta ees mieleen!