Tää varmaan menis ny jo off topiciin, mut enivei. Mä en olisi uskaltautunut opettamaan alkeita ymm. aikanaan jos en olisi käynyt Vertical dancen ohjaajakoulutusta. Nyt menossa vika ja on ihan kiva huomata että kun tuttuja liikkeitä itelle niin joissakin näkee miten itse tekisi näytetyn sijaan. Mä yritän koko ajan kouluttaa itteäni paremmaks ohjaajaks käymällä kursseja ymm. ja ois mahtavaa jos Suomessakin sais muilta ohjaajilta tukea , neuvoa ja vastaavaa nokan nostelun sijaan. En yleistä.
Hyviä ja erilaisia ohjaajia täällä on.
Ja tiedän että sellaisiakin ohjaajia on jotka ei tiedä/osaa tarpeeks liikkeistä ohjatakseen. Vielä. On vaan huomattu että tää menee helposti kuranheitoks.
Mut joo, aamulla hautajaiset. Jätän keskustelun tähän.

Kiitos ihanat kommenteista ja kannustuksesta!

Ja Oona, tulisin mielelläni, mut ehkä jää vähän myöhemmälle tänä vuonna kunhan palailen.

Tuli kyllä heti paljon motivoituneempi olokin kun kirjoitti tuon kaiken vitutuksen ylös, niin tajus, että eihän tää musta johdu vaan olosuhteista. Jotenkin sitä niin helposti sitten hautautuu sinne "mikään ei onnistu"-syöveriinsä. Mutta kyllä se vähän nakertaa, kun ei oo ketään sanomassa ja neuvomassa et "hei tossa kun pistän ton jalan tohon suuntaan nii saat paremman pidon" tms. Joskus kun oon täällä kattonut jotain ihan alkeistuntia sivusta nii toi opettaja ei oo ees vaivautunu mainitsemaan jollekin, et kandeis ottaa ehkä ne legginsit jalasta pois jos haluu tangolle istumaan... Eli mä liputan tän puolen vuoden kokemuksen jälkeen ihan kympillä rakentavan kritiikin puolesta!

Ja vielä viimeisen pikkusanasen mainitsen tohon ohjaajajuttuun: Tavallaan ymmärränkin missä täällä mättää. Suomessa monasti neuvot ja muut tulee sellaiselta pohjalta, että joko ohjaaja itse tai joku muu tuttu on esim. loukkaantunut jossain tai muuten kokemuksen kautta opittu joku asia ja sitten tätä on kerrottu eteenpäin (esim. täällä foorumillakin ). Täällä taas ei näitä harrastajia ole, enkä esimerkiksi tiedä, onko tässä maassa montaakaan edes mun opettajan kanssa samaa tasoluokkaa olevaa harrastajaa. Mäkin oon mun ryhmissä siis siellä edistyneimmällä tasolla ja mulla on siis tasan yksi mahdollisuus viikossa käydä tunnilla. Eli täältä selkeästi puuttuu jonkinlainen tankoilijayhteisö, joka auttais siinä, ettei ihan kaikkea tarvi ite kantapään kautta kokeilla. Eli siitä voi kyllä Suomessa olla kiitollinen ja varmasti kannattaa käyttää sitä voimavarana, jos jonkinlaista ohjaajakoulutusta olis suunnitteilla. Ryhmässä saattaa se viisauskin tiivistyä.